“Minulle ainut tapa elää on ollut tehdä asiat omalla ja uudella tavalla, vaikka kukaan ei ole ymmärtänyt miksen voi tehdä asioita helpommin sääntökirjan mukaan.”

Tyttö joka ei sopinut lokeroihin.

Lokeroista luovuuteen

Tervetuloa tutustumaan minuun, taiteilijaan Kukin takana. Olen värien asiantuntija ja värianalyysitutkija, tyylivalmentaja sekä pioneeriyrittäjien ja johtajien luova konsultti.

Ammatillinen polkuni tähän hetkeen on ollut moninainen eri taiteiden, tieteiden sekä itsensä kehittämisen ja hyvinvoinnin maailmoissa. Monialaisuuteni on mahdollistanut hyvin kokonaisvaltaisen linssin tekemiseeni ja intohimoani onkin aina ollut laajempien systeemien ja yhteyksien ymmärtäminen sekä luominen.

En ole oikein koskaan sopinut erilaisiin lokeroihin tai saanut edes lääkäreiltä selkeitä diagnooseja, vaikka usein olenkin toivonut saavani yksinkertaisempia selityksiä itselleni – ja samalla helpommat käyttöohjeet elämälleni.

Maailmankuvani muutos ulos myös oman rajoittuneen ajatteluni vanhentuneista laatikoista ja on ollut pitkä ja monesti myös pelottava. Nykyään elämäni ei kuitenkaan ole minulle enää mustavalkoinen ja keinotekoinen rakennelma lokeroita ja rajoituksia, vaan luova ja moninainen kudelma siellä mustan ja valkoisen välissä.

Tehtäväni ei ole lokeroida myöskään asiakkaitani heille liian ahtaisiin värivuodenaikoihin tai tyyliarkkityyppeihin. Sen sijaan missioni on vapauttaa heidät näkemään syvemmin oma ulkoinen ja sisäinen olemuksensa, sekä vapauttamaan sisäinen visionäärinsä ja luovuutensa eloon.

"Art is not about perfection or praise. It’s about discovering who you are. Letting your soul breathe trough every beautiful mistake and honest attempt. Find the joy in simply creating and you’ll find yourself.

– Audrey Hepburn

Värit ja vaatteet ovat aina olleet minulle voimallisia työkaluja luodessani elämääni ja muokatessani sisälläni eläviä tarinoita itsestäni.

Vaatekaupat olivat jo lapsena minulle valtavia inspiraation keitaita kaupunkien autiomaassa. Tunteet ovat aina olleet tärkeää informaatiota elämäni suunnasta ja olen myös aina tuntenut suuria tunteita tyylin äärellä. Liikutun usein itselleni sopivan vaatteen löytäessäni tai nähdessäni syvästi harmonista pukeutumista. Viimeksi tällainen kauneuden kokemus valtasi minut, kun Minju Kimin finaalimallisto näytettiin Next in Fashionissa.

Värit ja vaatteet ovat olleet minulle myös voimallisia työkaluja luodessani elämääni ja muokatessani sisälläni eläviä tarinoita itsestäni. Siitä, kuka olen ja kuka voisin olla.

Vaikka tyyli, värit, ihmisten valmentaminen ja erilaistan maailmoiden sekä harmonian luominen ovat olleet intohimojani, oli Kuki täysi sieluni villi kortti. Vasta hiljalleen olen ymmärtänyt, että jollain tapaa kaikki intohimoni ja oppimani asiat yhdistyvät Kukissa. Elämän mittainen oman tyylini tutkimusmatka avautuikin kokonaiseksi Kukin palvelupuutarhaksi.

Olenkin yhdistänyt Kukiin osaamiseni ja ymmärrykseni tyylistä ja luovuudesta, moniaistillisesta elämyksellisyydestä, ihmisyyden syvistä kerroksista sekä muutoksen ja ihmeiden mahdollistamisesta. Oma elämäni on niin pitkä jono epätodennäköisyyksiä, että voinen sanoa olevani eräänlainen ihmeiden kokemusasiantuntija.

Kuki on maailma, jonka halusin luoda inspiroivalle ja esteettiselle arjen luksukselle, väreistä ja vaatteista nousevalle voimalle ja luovuudelle sekä tunteille ja tarinoille matkalla itseksemme.

Elämäni sävyjä

Sinulle, joka haluat ymmärtää polkuani syvemmin.

Vuonna 1989 synnyin silloin Rantasalmelle savolaiseen pikkukylään. Metsää oli 20km joka suuntaan, olin ainoa lapsi ja tärkeimmät ystäväni olivat perheemme suomenpystykorvat. Varhaislapsuuteni vahvoja muistoja olivat hyppelyt heinäladossa ja suvun tunnelmalliset jouluaatot isoäidin luona.

Lapsena olin aktiivinen ja sosiaalinen urheilija ja poljin joka päivä koulun jälkeen jalkapallokentälle pelaamaan auringonlaskuun. Samaan aikaan olin monitaiteellinen, omiin luoviin maailmoihini uppoutuva hiljainen tarkkailija. Rakastin luoda käsilläni kaikkea mahdollista ja pidin pianoa äärimmäisen maagisena järjestelmänä.

Myös vaatteet viehättivät minua jo lapsena ja odotin aina kaupunkimatkoja äidin kanssa vaatekauppoihin. Äitini ompeli myös paljon ja ensimmäinen toiveammattini olikin kotiompelija – koska saisin olla aina kotona. Silti aina kun pääsin perheen kanssa ulkomaille, en koskaan kaivannut kotiin. Edelleenkin koen, että herään henkiin kunnolla vasta kun poistun kotimaastani.

Koin olevani usein aika näkymätön ja samalla suvun ainoana taiteilijana hieman väärinymmärretty, hiemanyksinäinentaiteilijasielu. Yksi konsulttini sanoitti hyvin, että sieluuni ja sydämeeni ei kulje kovin leveää tietä. Siksi iloitsenkin mitä suurimmin löytäessäni uuden ystävän, asiakkaan tai yhteistyökumppanin, jonka kanssa voin kokea aitoa sielujen sinfoniaa.
Vahvempi taiteilijan polkuni alkoi 2005 Savonlinnan Taidelukiosta ja valmistuin Taideyliopistolta ja Sibelius-Akatemiasta ammattitaiteilijaksi 2018. Monitaiteinen ja intohimoinen urani musiikin, kuvan ja kirjallisuuden aloilla johti kuitenkin 20 vuoden burnout-kierteeseen. Pian elämäni muuttuikin pelottavaksi tanssiksi elämän ja kuoleman rajalla lukuisten yliherkkyyksieni, toimintakyvyttömyyteni ja kuolemanpelkoni kanssa. Pelkäsin jokaista hengitystäni.

Kun kukaan ei lopulta osannut auttaa, oli pakko tutkia, yhdistellä ja luoda keinot selviytyä itse. En olisi tässä, jos en olisi kaiken tämän keskellä opiskellut kaikkea mahdollista ja mahdotonta ihmisen mahdollisuuksista selviytyä ja uhmata kaikkia todennäköisyyksiä. Terveyshaasteideni selvittäminen pakotti minut syvään päätyyn ihmispsyyken, filosofian ja erilaisten terveysopintojen meressä ja 30-vuotiaana katsoin lopulta elämääni taaksepäin kuolemanrajakokemuksen äärellä. Se muuttinäkemykseni elämästä tavalla, jota ei voinut opiskella kirjoista.

Ymmärsin, että 15-vuotinen muusikonurani ei tulisi olemaan tulevaisuudessa enää päätyöni, sillä ala oli ajanut minut liian syvään riittämättömyyden ja itseruoskinnan kierteeseen. Hylkäsin käytännössä täysin koko vanhan elämäni – tai ehkä se hylkäsi minut. Tärkeimmät ystävänikin vain lähtivät sanomatta sanaakaan. Tuntui, että elämäni pysähtyi täysin ja menetin käytännössä kaiken.
Muutamien ihmeiden ja raivokkaan elämänhalun seurauksena elämä alkoi palata minuun oivallettuani, kuinka se ei halunnut virrata minussa liian pienen elämäni kautta, jossa en myöskään kokenut saavani olla vapaasti minä. Olin aina yrittänyt kaikkeni sopeutua (vaikkei se siltä varmasti aina ulospäin näyttänyt) ja kuulua jonnekin tavalla, mikä esti sieluani laulamasta. Päätin alkaa kirjoittaa ensimmäistä kertaa sisimmästäni julkisesti etsiessäni uusia kanavia elämälle virrata kauttani.

Pian tietoisuuteeni välähti mielikuva kukkien ja itsensä arvostamisen yhteydestä. Enkä ikinä olisi tuolloin arvannut, miten konkreettisesti tämä symboliikka tulisi näyttäytymään tulevaisuudessa Kukin muodossa. Ennen tyyli ja vaatteet olivat olleet minulle vapaahetkiä pakkomielteisestä suorittamisesta, kunnes ymmärsin käyttää sitä luovuuden kenttänä, jonka voikin avata myös muille. Nyt opettelen olemaan suorittamatta Kukia.

Itsetuntoni on aina ollut lähes olematon siinä mitä teen, miltä näytän tai millainen olen. Tarvitsen valtavasti kannustusta ja varmistelua siinä, että olisin riittävä saati hyväksytty joukkoon. Tänä päivänä ihastelenkin eniten asiakkaillani hetkiä, kun he näkevät itse väläyksen omasta luonnollisesta kauneudestaan, uniikeista lahjoistaan sekä mahdollisuuksien täyteisestä tulevaisuudestaan.

Tämä väläys on usein se maaginen avauma aivan uudenlaiselle ajattelulle, piilossa odottaneelle luovuudelle, sekä toisinaan oman elämänsä täydelliselle uudelleenrakentamiselle. Kukin lisäksi saan nykyään todistaa näitä hetkiä toisessa työssäni johdon, tiimien ja organisaatioiden konsulttina.

Mitä seuraavaksi, en todellakaan osaa arvata. Sen kuitenkin olen elämästäni oppinut, etten ikinä voi tietää milloin koen itse jonkinlaisen välähdyksen, joka kääntää elämälaivani kurssia taas 180 astetta.

– Suvi

Tampereella 25.3.2025